Koiraharrastusten suhteen on ollut nyt vähän hiljaisempaa. Näyttelyihin en ole enää tälle vuotta Iloa ilmoittanut ja tokoilukin on ollut nyt vähän vähemmällä. Työt haukkaavat päivästä leijonan osan ja pimeäkin ehtii hiipiä jo iltaisin niin aikaisin, että päivät ja viikot kuluvat siivillä. Noh, saapahan Ilokin välillä huokaista. Tuntuu, että ainoana koirana se saa välillä revetä turhankin moneen paikkaan, vaikka kovin innoissaanhan tuo tuntuu kaikesta puuhailusta olevan.

Kotipihatokoa ja -noutotreeniä on kuitenkin säännöllisen harvakseltaan tehty. Noutoharjoituksissa damit tulevat käteen saakka, mutta varikset tahtovat jäädä vielä helposti metrin päähän. Tokoilussa haasteeksi on (yllättäen..) osoittautunut paikalla makaaminen. Pääsasia kuitenkin, että intoa treeneihin riittää.