Syksy meni enemmän ja vähemmän tokoa treenaillessa, välillä ihan tavoitteellisesti, välillä vähän lunkimmin ottaessa. Suurin edistysaskel koettiin paikallaolon suhteen, se kun on aina ollut se meidän heikoin "liike". Vihdoin ymmärsin, että ongelma on siinä, ettei Ilo ymmärrä paikallaolon olevan tehtävä muiden joukossa. Sen sijaan, että Ilo olisi keskittynyt maassa olemiseen, se vahtasi koko ajan liikkeitäni ja eleitäni ja yritti kuumeisesti selvittää, mitä tässä nyt pitää tehdä?? Sillä ei ollut merkitystä olinko aivan vieressä, hihnan mitan kaukana vai kymmenen metrin päässä, koiran ilme oli aina yhtä hämmästynyt ja lopulta se yritti ratkaista "tehtävän" istumalla, luoksetulolla, seisomalla, noutamalla hanskat hallin seinustalta tai milloin milläkin konstilla. Kun hidas ohjaaja vihdoin ymmärsi yskän, ratkaisu tuntuikin olevan yllättävän helppo (kop, kop). Viikari maahan, nami parin metrin päähän ja minä vielä metrin päähän namista. Namin sai ottaa ole hyvä -käskyllä katsekontaktin jälkeen. Ensin aika oli tietysti lyhyt, sitten vähän pidempi ja lopulta niin, että palasin takaisin Ilon vierelle ja vapautin maasta suoraan namin luo. Viimeksi kokeiltiin treeneissä jo ilman namia ja uskomatonta kyllä, siellä se olla napotti maassa, kiltisti ja liikkumatta, hypnoottisesti silmiin tuijotellen. Vau!

Ehdin jo innostua asiasta niin, että olisimme tulevana maanantaina osallistuneet möllitokoon, mutta kuinkas sattuikaan, Ilo aloitti eilen juoksunsa. Samoinhan kävi viime kevättalvena, juoksut osuivat juuri tokokurssin päätökseen, emmekä silloinkaan päässeet möllitokoilemaan. Ehkäpä tämä on selkeä merkki Ilolta "Mä oon noutaja, enkä mikään toko-koira.." Noh, nyt on hyvä taas hengähtää vuodenvaihteen yli ja jatkaa reippain mielin auringon paistaessa taas vähän korkeammalta.

"Mamma hei, tää liivi jäi pukematta!"

Uusimmassa Koiramme -lehdessä oli juttua koirien heijastinliiveistä. Siinä oli yhtenä testattavana mallina Hurtan Lifeguard -huomioliivi, jollaisen kävimme Ilon kanssa ostamassa pari viikkoa sitten. On muuten hyvä ja voin lämpimästi suositella! Tympäännyin ostamaan marketista tarrakiinnityksellä olevia halppisversioita, kun niitä meni talvessa parhaillaan kaksikin kappaletta. Tämä Hurtan malli on vetoketjullinen ja hyvin istuva ja koira pysyy pimeälläkin näkyvissä otsavalon avulla. Nyt ollaan Viikarin kanssa lenkillä samiksia, molemmilla on oranssit huomioliivit! ;)