Meillä on ihmetelty kissanruuan suurta menekkiä viime aikoina. Katseet ovat tietysti kohdistuneet Verneri-kissan suuntaan, jolla painoa on kertynyt vähän ylimääräistä jo ennestään ja ryhdyimmekin säännöstelemään ruoka-annoksia Vernerin ollessa sisällä. Kissojen ruokakippo tyhjeni silti vaan ihan silmän räpäyksessä ja mietinkin, että kylläpä Rusinalle ruoka maittaa. Hyvä vaan, että maittaa, kissaneiti kun on aina ollut vähän hoikanoloinen, tarkka linjoistaan. Pikkuisen kummeksuin kuitenkin, että sylissä ollessaan Rusina tuntui aina vaan yhtä kepeältä kuin ennekin.

Kunnes sitten, tekijä jäi kiinni niin sanotusti rysän päältä! Mika yllätti Viikarin itseteosta! Kun nostaa etutassut kodinhoitohuoneen työtasolle ja kurottaa oikein pitkälle seisten takatassujen varpailla, niin kyllähän nälkää näkevä kultainenkin välipalansa saa.. Kylläpä tuli tyhmä olo. Olisihan se pitänyt arvata, viimeistään siinä vaiheessa, kun banaaniterttu löytyi eteisen lattialta, vaikka viimeksi se oli nähty keittiön työtasolla. Viikari on kaikesta päätellen oppinut oma-aloitteiseksi.